Suurin osa kissoistamme tulee taustoista, joissa ne elävät osana isompaa laumaa. Myös meillä emokissat synnyttävät ja hoitavat pentujaan alkuun rauhassa yksin, mutta noin kolmen viikon iässä pennut totutetaan jälleen muiden kissojen seuraan – yksilölliset tarpeet huomioiden. Pentujen kehitykselle on tärkeää, että ne saavat kasvaa lajikumppaniensa seurassa.

​

Pennut muodostavat nopeasti vahvoja sosiaalisia suhteita ja viettävät suuren osan ajastaan yhdessä. Leikki, lepo ja hoiva ovat niille osa normaalia vuorovaikutusta. Tällaisessa ympäristössä kasvaneet pennut oppivat tärkeitä sosiaalisia taitoja, joita yksin eläminen ei voi korvata.

​

Yksin eläminen voi aiheuttaa pennulle turhautumista, yksinäisyyttä ja stressiä. Kissat ovat sosiaalisempia kuin usein ajatellaan, ja erityisesti nuori pentu tarvitsee seuraa, virikkeitä ja leikkiä useita kertoja päivässä. Monessa kodissa arki ei käytännössä mahdollista sitä määrää vuorovaikutusta, jota yksin oleva pentu tarvitsisi voidakseen hyvin.

​

Meillä on vuosien varrella tullut vastaan useita tapauksia, joissa yksin luovutetut pennut ovat palautuneet kodinvaihtajina käytöshaasteiden vuoksi. Samoin ongelmia on syntynyt tilanteissa, joissa toinen kissa on ollut huomattavasti vanhempi tai luonteeltaan täysin eri energiatason omaava. Ihminen ei voi täysin korvata toisen kissan seuraa – eikä ole taattua, että eri-ikäiset tai eri temperamentin omaavat kissat muodostavat toimivan parin.

​

Siksi luovutamme pentuja pääsääntöisesti koteihin, joissa on jo entuudestaan sopiva kissaseuralainen, tai joihin tulee samanaikaisesti toinen pentu. Teemme poikkeuksia vain yksittäistapauksissa, jos tiedämme pennun soveltuvan ainoaksi kissaksi – tämä on kuitenkin harvinaista.

​

Tavoitteenamme on varmistaa jokaiselle pennulle mahdollisimman hyvä, pysyvä koti, jossa sen lajityypilliset tarpeet täyttyvät. Kissan ottaminen on pitkäaikainen sitoumus, ja me olemme vastuussa siitä, että lähtökohdat uudessa kodissa ovat mahdollisimman hyvät.